Vappukukkia

Ilokseni olen huomannut, että blogini lukijamäärä on kasvanut 12 kappaleeseen. Ihana huomata, että blogissani viihdytään ja sitä luetaan. Kiitos kovasti, että käytte täällä kurkistelemassa töitäni ja jupinoitani. :D

Pahoittelen, että uusien virkkuutöiden julkaisu on edelleen tauolla. En vain uskalla riskeerata ainoaa toimivaa kättäni hurjilla koukuttelumaratooneilla, vaikka into on edelleen todellakin tallella. Kaipaisin jotakin pientä ja näppärää, joka valmistuu nopeasti ja jolle olisi käyttöä jossakin. Siskontytölle aloitin tossut, mutta purkasin aloitukset moneen otteeseen. Eivät vaan natsanneet ja miellyttäneet. Ehkä en pidä vaaleanpunaisesta nyt, luulen.

Olin liian hätäinen, kun epäilin, ettei meidän pihalla kasva krookuksia. Nurmikon uumenista putkahti kokonaista kaksi kappaletta tällä viikolla. Tervehdin niitä ilolla, sillä krookukset ovat mielestäni ihanaisia kukkasia.

Lisäksi yksittäisiä eksyneitä yksilöitä on putkahdellut esiin. Näitä on näkynyt
muidenkin pihoilla ja blogeissa, mutta minä en tiedä näiden nimiä. (Saa auttaa, jos tietää..) Tuon sinisen kukan muistan jo ihan lapsuudesta. Sitä kasvoi erään kirkonkylällä olevan talon pihalla, minne lapsuudenkaverini ryntäsi niitä innoissaan poimimaan. Ehti pari kukkaa sieltä nyhtämään, ennen kuin pojan äiti pääsi hätiin. Oli se aikamoinen ehtijä tuo poika muutenkin. Hymyilyttää vieläkin. :)

Ja koska tänään näin sinivuokot ensimmäistä kertaa apposen avoimina, niin nappasin niistäkin kuvan. Jos krookukset ovat ihanaisia, niin sinivuokot ovat kuninkaallisia, niiden väri on vaan niin nätti. Ja luonnonkukat muutenkin herättävät kunnioitukseni kauneudellaan. Ne kun ei silleen vaadi lannoitusta, vaan puskevat mistä haluavat.


HaUSkaA VaPPuA kaikille!!!

Tunnustus

Kiitos kaunis ja kumarrus Pirjolle tunnustuksesta. Sain sen jo viime viikolla, mutta vasta nyt pääsen sen kimppuun toden teolla. Tunnustuksen saaneena minun tulee nyt julkaista täällä blogissani 3-5 ennenjulkaisematonta kuvaa. Katsotaan, mitä aarteita löydän... *selaamista*


Juu'u, aarteitahan löytyy. Kuva 1.
Aloitan meidän pienestä silloin kun se vielä oikeasti oli pieni. Eli kuvassa Mörkö sinä päivänä, jolloin ensimmäistä kertaa kävimme sitä katsomassa vajaa 2 vuotta sitten. Melkein tässä alkaa pentukuume iskeä, kun noita Mörkön kuvia katselee. Tosin Mörkö on reagoinut niin vihamielisesti muita kissoja kohtaan, että pysyttäytynemme yhdessä kissassa. Mörkö saa rauhassa olla kodin kingi. :)

Kuva 2. Matkustimme viime kesänä Nepaliin. Tässä poseeraa urosnorsu Chitwanin kansallispuistosta. Tunne oli sanoinkuvailematon, kun näimme norsun. Se oli niin komea valkoisine syöksyhampaineen, että melkein itketti. Norsu asustaa elefanttien hedelmöityshoitolaitoksella, ja jälkeläisten kuva löytyy aiemmasta kirjoituksestani täältä.

Kuva 3. Juoksin kesät 2005 ja 2006 pitkin Suomen metsiä kesätöissä. Ettäpä vaan oli mukavaa. En ole koskaan nähnyt niin paljon eläimiä.. Kesän 2005 kyykäärmesaldo oli muistaakseni 6. (Yhden päälle melkein kävelin. Tajusin sen vasta, kun saappaiden juurelta kuului kova sihinä. Arvatkaa juoksinko ja lujaa?) Eräästä metsiköstä löytyi valtava sananjalkakasvusto, jolla oli korkeutta yli metri. Olin aivan haltioissani, sillä olen pienestä saakka ihaillut elokuvan Rasmus ja kulkuri kohtausta, jossa Rasmus sukeltelee sananjalkojen sekaan rosvoa pakoon. Kuvan on ottanut työkaverini.

Kuva 4. Ja koska Mörkö on niin yltiöpäisen söötti, en voi olla julkaisematta vielä yhtä kuvaa sen pentuajoista. Kokoeroa nykyiseen voi verrata vasemman sivupalkin kuvasta. ;)

Minä annan tunnustuksen eteenpäin Neferille (jolta olen saanut paljon hyviä vinkkejä), Tintille (joka on ensimmäisiä blogini löytäneitä) sekä Sudelle (jonka apinat saavat minut aina superhyvälle tuulelle!).

Nyt tää painuu pihalle. Heipparallaa!

Hyvää Pääsiäistä!

Käsi alkoi temppuilemaan alta aikayksikön, kun virkkasin parit silmukat, joten lepotauolla ollaan edelleen. Täytyy vaan totisesti nyt malttaa lepuutella rannetta, vaikka se tänään onkin jo parempi.

Pääsiäisen viettoon lähden kohta puoliin, kassillinen suklaamunia takapaksissa, vaaleanpunainen mekko laukussa siskontyttöselle, ja aimo annos hyvää tuulta matkassa. =)

Aurinkoista Pääsiäistä

Jotain ihan pientä

Otsikkokin sen jo kertoo, että pienissä käsitöissä pysytään. Pääsen vihdoinkin viikonloppuna katsomaan uudenuutukaista siskontyttöäni. Mekko on pienelle jo ostettu, mutta halusin myös virkata jotain - edes ihan pientä. Dropsin sivuilta löytyi pienten tossujen ohje (Ohje täällä), joihin minulla oli vielä ihan oikeanlaista lankaakin.

Siskoni kertoi, että pikkuiselle on tulvinut vaaleanpunaisia vaatteita. :) Äitini - eli lapsukaisen mummo- suunnitteli jo nukkekodin rakentamista. Tosin hän aikoi nakittaa minut siihen hommaan. Ovelus. Yhden nukkekodin olen tehnyt kummitytölleni jostain halpahallista ostettuun kaappiin. Piirsin sinne lattiat. Olohuoneeseen tein lautalattian, johon piirsin jokaisen laudan syineen kaikkineen. Siitä tuli magee :)

Heh, saas nähdä, innostunko nukkekotiajatuksesta enemmänkin. Sellaisia pieniä ruokiakin on superkiva tehdä. Olen askarrellut Cernit-massasta sukulaislasten barbeille spagettilautasia, täytekakkuja, vihanneksia, broilereita.. Hmm, Nyt ajatus alkaa ihan oikeasti innostamaan, vaikka siskontyttö on vasta viikon vanha. :D Tosin uskon, että kummipoikani - siskon esikoinen - voisi myös innostua nukkekodista.

Joo'o. Tätä ajatusta täytyy työstää. Totisesti.

Mukavaa tiistaita kaikille! :D

Ihan Pihalla

Kahdeksan tuntia positiivisesti ihan pihalla. Kädet haisee mullalle, ja olo on tyytyväinen.

Pihallamme ei kasva krookuksia, joten ostin niitä kaupasta. Pääsevät multiin sitten syssymmällä.
Eikä kasva narsissejakaan, joten ostin perunanarsisseja. Pihalta löytyi tuommoinen risuinen ruukku, johon sissit lykkäsin.
Sen sijaan meidän pihalla kasvaa tämmöisiä. Mitä ne on? Saa kertoa, jos tietää. Onko ne tulppaaneja?
Ja tänään aamusella Mörköä ulkoiluttaessani silmiin sattui kirjastomme ikkunan alta sinivuokkoja! Olivat vielä nupuissaan, mutta parin tällaisen päivän jälkeen aukenevat ihan pian.
On ollut kiva päivä. Ensi yönä nukuttaa taatusti. ;)

Tätiyttä ja puutarhailua

Minusta tuli tämän viikon tiistaina nelinkertainen täti!!! Innoissani selostin asiaa työkaverilleni, joka katsoi minua hetken monttu auki: "Ettäkö neloset?" Ei sentään, vaan toinen isosiskoistani sai toisen lapsukaisensa aamun tunteina 12.4. Ja neitopuolinen yksilö. :) Olen jo ennestään kolmen pojan täti, joten kiiruhdin töiden jälkeen vaaleanpunaisille ostoksille. ;) Peitto pikkuisellehan valmistui jo hyvissä ajoin. (Hyvä niin, sillä virkkuut ovat edelleen tauolla. Ranteeni kenkkuilee heti kun otan koukun käteen. GRRR!)

Olen hääräillyt puutarhan kimpussa tällä viikolla: potkinut lunta pois ja haravoinut vanhaa ruohoa sekä lehtiä niistä laikuista, mistä lumi on ehtinyt sulaa. Lisää löytöjä olen tehnyt. Talon nurkalta löytyi jotain tulppaanin tapaisia. :) Ne ovat vielä niin pieniä, etten varmuudella osaa sanoa. Lisäksi kävin ainoan pihallamme kasvavan koivun kimppuun ja löysin kivilaatan sen juurelta. Kivilaatta oli aivan heinän peitossa, joten yllätys oli suuri pari haravanvetoa tehtyäni. Kuopsutin laatan esiin ja juoksin pitkin pihaa etsimässä sopivia kiviä reunustaakseni sen.

Torstaina vierähti pari tuntia pihalla möyriessä. Mitään logiikkaa ei tainnut puutarhailussani olla. Sinkoilin harava kädessä sinne tänne, kunnes koko piha oli täynnä pieniä ruoholehtikasoja. Niitä sitten innoissani pakkailin kottikärryihin, kunnes tajusin, että tunkio oli vielä aivan lumen peitossa. Eihän sinne mitään voinut kaataa. Niinpä nuo kottikärryt odottavat edelleen tyhjentämistä. Ehkä tänään saan ne tyhjennettyä, sillä eilen tunkiokasa pilkotti jo hiukan esiin.

Juu. Välillä mietin mitä naapurit meistä ajattelevat. Olemme melkoisella näköalapaikalla viiden talon keskellä. Uusi naapurituttavuuteni kysyi, onko meillä lapsia. Ei ole, me itse vain laskemme pihalla mäkeä ja teemme lumienkeleitä. :D Mutta kun on vaan niin kivaa, että on oma piha! Toisaalta ihan sama, mitä naapurit meistä ajattelevat. Onpahan puheenaihetta. ;)

Hauskaa päivää!

Basilika

Onko kenelläkään teistä monivuotista basilikaa?

Minulla on. :) Työskentelin kesällä 2008 eräällä puutarhalla, missä kasvatettiin punasävyistä basilikaa. Puutarhuri itse ei yrteistä oikein perustanut, eikä yrtit kukkavoittoisalla puutarhalla menneet kaupaksi. Työsuhteen päätteeksi haalin mukaani monenlaista yrttiä. Sekä Basilikan isolla B:llä.

Tänä vuonna tuo basilika täyttää kolme vuotta. Korkeutta on n. metri ja lannoituksen myötä se pukkaa uutta vartta, minkä kerkiää. Tuossa pari viikkoa sitten sain aikaiseksi nappasta pari pistokasta ja törkkäsin ne multaan. Nyt ainakin yksi pistokkaista kasvattaa uusia lehtiä. Toiset pistokkaat eivät vielä ole innostuneet, mutta innolla odottelen niidenkin lähtevän mukaan leikkiin.

Sen verran suuri tuo minun basilikani on, että se on herättänyt ihmetystä tuttavapiirissäni. Nätiksi rehua ei voi kehua. Mutta se hoitaa hommansa erittäin hyvin. Vai miltä kuulostaa aamuvoileipä tomaatilla, mozzarellalla ja basilikalla höystettynä? Nii'in, slurpsista vaan. :)

Joku kertoi minulle joskus basilikan hoidosta seuraavaa:

* Ei siedä kylmää, paleltuu helposti (Olen pitänyt basilikan sisätiloissa, kesällä siirretty ulos)

* Basilika ei pidä siitä, että siitä napsitaan yksittäisiä lehtiä. Leikkaa basilikasta aina pätkä jättäen muutama lehtipari jäljelle, jolloin se lähtee kasvattamaan uutta vartta jäljelle jääneen lehtiparin hangasta. Toimii!!! Tässä kuvaa uudesta innokkaasta kasvusta, joka on lähtenyt hangasta.

Tämä minun kestolajikkeeni on latinankieliseltä nimeltään Ocimum basilicium magic mountain. Suosittelen lämpimästi kaikille basilikan ystäville. Tuttavani ovat kertoneet, etteivät kaupoista ostetut sileälehtiset basilikat oikein tahdo menestyä, vaikka niitä kuinka leikkelisi oikeaoppisesti. Tämä on kestänyt kolme vuotta, sillä on selkeästi puinen varsi ja elinvoimaa toivottavasti vielä pitkäksi aikaa.

Ps.Tutustuin eilen naapuriin, joka lupasi minulle perennoita kukkapenkistään. Hänellä on kuulemma paljon ylimääräisiä perennoja jakamisten jäljiltä. Mikä mainio naapurussuhteen aloitus! :)

PPS. Käsityöt ovat jälleen tauolla, sillä virkkuukäteni ärtyi perjantain jakun viimeistelystä pahanpäiväisesti. Olen hiukan paniikissa sen suhteen. Pelottaa, että joudun kohta luopumaan rakkaasta harrastuksesta. Tai sitten hyväksyn sen tosiasian, että virkkaan enintään puoli tuntia kerrallaan, enkä joka päivä, ja vain pieniä töitä.

Pitsijakkuni

Nyt se on vihdoin valmis!!! Jippiaijee!!! :D Voisin tehdä pari kärrynpyörää, sillä pitkäaikaisin projektini valmistui tänään 20 minuuttia sitten. Eli saanen esitellä pitsisen jakkuni:


Tästä olen kirjoitellut aiemmissa postauksissa ja tuskaillut milloin mitäkin pientä ongelmaa. Mutta siinä se nyt on, valmiina päälle laitettavaksi ja kaupungilla esiteltäväksi. Ja aikaa valmistumiseen kului.. hmm.. viisi vuotta. Tosin se lojui noin 4 vuotta täysin unohdettuna valkoisten mummolta perittyjen virkkuulankojen alla.


Neljässä vuodessa voi hyvinkin unohtaa, minkä kokoisella koukulla työtä on tehnyt, jos ei ole muistanut merkitä kokoa ylös. Tästä lähin siis muistan merkitä koon ohjeen kulmaan ylös, jos en käytä ohjeessa suositeltua kokoa. Tämän jakun kanssa koin mielenkiintoisia hetkiä huomattuani, että toisen hihan koko on aivan toista luokkaa kuin toisen. Purkuun meni juu.


Mallin ohje on Modasta vuodelta 2006 numerosta 2 nimellä lohenpunainen pitsijakku. Minun toteutukseni on virkattu koukuilla 2½ ja 3 ja langalla Marks & Kattens Bianca merceriserat. Kukkanapin jakkuun ostin jo syksyllä 2006, ja siitä lähtien se on pyörinyt käsityöpussini pohjalla. Nyt se vihdoin pääsi oikealle paikalleen. :)

Hykerryttää, kun pitsijakkuni on valmis.

Kehräisin kuin Mörkö - jos osaisin.

Huhtikuuta

Tänään tuli tallusteltua pitkin pihamaata kumisaappaat jalassa. Lunta piisaa vielä yllinkyllin, mutta hangen alta alkaa paljastua yhtä sun toista mielenkiintoista.. Muuttaessamme tähän punaiseen tönöön, oli lumi jo maassa, joten nyt otamme ensiaskeleita pihassamme talven kohta väistyttyä.

Pihalta on siis jo paljastunut seuraavanlaisia asioita:
* Eilisiltana saunareissulla löysin ovenpielestä tuhkaämpärin. Sellaista olen kaivannut, sillä leivinuunista kertyy tuhkaa - ja paljon.

* Pitkin talvea on silmiin sattunut milloin mistäkin haravoita. Tällä hetkellä niitä taitaa olla edellisen asukin jäljiltä laskujeni mukaan ainakin seitsemän.

* Löytöjen helmi oli nietosten alta paljastunut kivetty pengermä saunan kupeessa. Pengermän päällä kasvaa isoja syreenipensaita. Pensaat olin bongannut jo aiemmin, mutta tuo kiveys oli ihan uusi ja kiva löytö.

Odotan mielenkiinnolla, mitä hankien alta paljastuu. Kukkasista tykkäisin ehkä eniten..

Käsityörintamalla paiskin töitä jakkuni kanssa. Palaset ovat jo kiinni toisissaan. Viimeistely vain puuttuu, joten varmastikin tässä ihan pian saan esitellä sen täällä teille.

Iloista alkavaa viikonloppua toivotellen,

Aava