Kirjava pyöräilyhanska ja valmistujaiskortti

Minä ajan pyörää yhdellä kädellä. En uhmallani, vaan siksi, ettei vasen käteni ylety pyörän tangolle. Siksipä virkkasin vain yhden pyöräilyhanskan Stitch'n Bitch-kirjan ohjeella. Sain ostettua lisää kielolankaa, joten pieni ikuisuusprojekti tuli sitten eilen päätettyä. Hanskan koko oli melko iso. Jouduin vähentämään kerroksia aika tavalla, eikä hanska vieläkään oikein istu minun piskuiseen käteeni kuten kuvasta näkyy. Kuvaan mukaan on tullut myös uteliaan ja aamuisin erittäin virkeän Mörkö-kissamme tassu. Herraa tuntui kovasti kiinnostavan, kun heiluttelin kättäni itselaukaisevan kameran edessä. =)

Viikon päästä juhlitaan serkkuni valmistujaisia, joten tein hänelle onnittelukortin jälleen virkatuin tehostein. Itse en juhliin pääse, sillä lähden perjantaina Delhin kautta kohti Kathmandua, jossa ilmasto on siippani sanojen mukaan tällä hetkellä melko kostea, muttei sateinen. Sateita on kuitenkin varmasti reissun aikana luvassa, sillä Nepalissa on parhaillaan monsuunikausi. Sadevarusteet on siis jo pakattu rinkkaan, ja suunnittelin ottavani mukaan myös sadehatun. Pieni matkakuume/huuma alkaa jo vaivata. =)

Taas pieni lyhty

Jos sormet syyhyää, niin on pakko virkata. Ihan vähänkin vain. Edellinen lyhtyni lähti maailmalle, joten halusin uuden. Ensimmäisen väkertämisessä meni mielestäni aika kauan, mutta tämä tuore yksilö valmistui hujauksessa. Itse asiassa olen jo aloittanut uuden. Voisin virkata pienen lyhtyarmeijan varastoon ja viedä niitä tuliaisiksi sinne sun tänne, joten varokaa vaan ystävät ja sukulaiset. ;) Lyhty pääsee vielä mukaan virkkausringin tempaukseen, joka päättyy 31.5.

Tein kuin teinkin tilauksen Tapion lankakaupasta. Nyt jännitän, ehtivätkö tuotteet tulla perille ennen reissuun lähtöä. Olen nimittäin päättänyt, minkä käsityön otan matkalle mukaan. Hylkäsin ajatuksen virkatusta korsettivyöstä, jota tuskin tulisin käyttämään. Sen sijaan tahdon virkata itselleni tossut dropsin hempeän ohjeen mukaisesti. Myönnän, että minulla on tossuja kyllä entuudestaankin. Mutta ne eivät ole minun tekemiäni. Asia täytyy siis korjata -todellakin.

Lisää kortteja

Toukokuu on totisesti syntymäpäivien aikaa sukulaisteni keskuudessa. Niinpä tein tänään jälleen kaksi korttia postin kuljetettavaksi eteenpäin. =)

Muuten käsityörintamalla on edelleen hiljaista. Hiljaista jo senkin vuoksi, etten eilen löytänyt lähimarketista Novitan Kielo-lankaa, jolla olisin virkannut pyöräilyhanskani loppuun. Tänäänkään ei onni suosinut kaupoilla liikkuessani, sillä olin epähuomiossa unohtanut lompakkoni toiseen laukkuun eilisen kauppareissun jäljiltä (hups). Hajamieliseksi olen tullut. Mutta enpähän aamulla arvannut kaupoille lähteväni. Halvaksi tuli sekin reissu ;) Tosin myönnän varanneeni Outlet-myynnistä itselleni leningin, jonka käyn huomenna hakemassa. Mekkoa ei voinut jättää rekkiin toisten ryöstettäväksi..

Tällä viikolla pitäisi suunnitella pakkaamista, sillä Nepalin matka lähestyy hurjaa vauhtia. Jännittääkin jo hiukan. Eniten jännittää kai koneenvaihto Delhissä, sillä Intia taitaa olla aika hurja paikka. Kathmandussa vastassa on rakas siippani, jonka tapaamista kahden kuukauden tauon jälkeen odotan kovasti. =)

O'ou. Huomasinpahan H:n blogia lukiessani Tapion Lankakaupan Drops-alen. Täytynee tehdä tilaus, sillä täällä päin ei Dropsin paikallismyyjiä ole. Kovasti olen lankoja himoinnut pariinkin malliin, joten ei kun tuumasta toimeen!!! *Iso Hymy*

Kortteja virkatuin tehostein

Lupasin edellisessä kirjoituksessani laittaa kuvia askarteluistani. Tänään kortit ovat saavuttaneet määränpäänsä, joten voin laittaa kuvat tänne blogiini. Näin toukokuun puolivälissä kolmella sukulaisellani on syntymäpäivät, joten yhden, kaksi korttia tehtyäni, päätin tehdä vielä kolmannenkin. Ei kahta ilman kolmatta ;)

Idea virkatusta kortinkoristeesta muhi mielessä jo jokin aika sitten, ja kuvittelin idean olevan ainutlaatuinen. En ollut törmännyt aiheeseen, kunnes sitten toissa viikolla näin kuin näinkin eräässä askartelulehdessä kortteja virkatuin tehostein. Ja varmastikaan aihe ei ole uusi, mutta sopi tämänhetkiseen tilanteeseeni erinomaisesti. Minä nappasin kukkasen mallin Kauneimmat käsityöt lehdestä vuodelta nakit ja muusi kuten serkuntyttöni tapaa sanoa. Neliö on osittain itsesovellettu malli. Koukun koko oli 1,5.

Pikkuvirkkuut ovat nyt minulle muodissa, sillä päätin jättää isomman virkkuun aloituksen Nepalin matkalle. En vain vielä ole varma, millaisen virkkuun matkalle huolisin. Työ ei saa painaa liikaa, jotta tuliaisille jää tilaa. Suunnitelmissa on ehkä korsettimainen vyö, jonka ohje löytyy Stitch'n bitch Koukussa-kirjastani. Se voisi olla mukavan sutjakka työ reissuun mukaan otettavaksi. Täytyy vielä hankkia sopivan kokoinen bamboo-koukku, jotta saan virkata koneessakin.

Virkattu kukka

Olin superhyperiloinen, kun Seijasiskon blogista löytyi selkeääkin selkeämpi kukan virkkausohje. Sitä piti kokeilla, sillä olen joskus kokeillut kukan tekoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Kukassa on käytetty Novitan bambulankaa ja koukun koko oli 2,5. Koukku oli kuitenkin ehkä vähän turhan pieni, sillä virkkaaminen oli hiukan hankalaa. Seuraavaa kukkaa tehdessä olen sitten viisaampi.

Laitoin kuvaan mukaan myös rakkaat pikkuruiset käsityösakset, jotka ovat perintöä isotädiltäni. Minä olen nykyisin hanakka hukkaamaan tavaroita, mutta aina yhtä iloinen, kun kadoksissa ollut esine tupsahtaa jostakin. Kuvassa olevat saksetkin nimittäin olivat hukassa. Kunnes tässä tällä viikolla nukkumaan mennessäni päähäni pälkähti, että olin käyttänyt saksia askartelussa.. Ja eikös ne askartelulaatikon uumenista sitten löytyneetkin. =) Nyt ne ovat taas turvassa vaaleanpunaisessa muumikassissa, joka toimittaa käsityöpussukan virkaa. Askartelulaatikkoa tuli pengottua muutenkin, kuin vain saksien etsimisen merkeissä. Laitan kuvia tänne askarteluista myöhemmin.. Aurinkoista helatorstaita kaikille!

Virkattu pikkuliina hiirimatoksi

Kummitytölle tarkoitettu pitsiliina alias hiirimatto on nyt tärkätty ja rässätty. Tässä siis kuva siitä sitten. Malli on Kauneimmat käsityöt -lehdestä (vuosi 2002 nro 5) ja koukku oli kooltaan 1,5. Alunperin oli tarkoitus tehdä liina pelkällä vaaleanvihreällä, mutta lanka loppui kesken! Pistin kummitytölle viestiä ja kysyin, millä värillä jatketaan. "Valkoista." oli vastaus. Niinpä reunoista tuli sitten luonnonvalkoiset.



Tajusin siinä virkatessani, että samalla valkoisella langalla virkkasin elämäni ensimmäisen pitsiliinan. Lanka on peruja mummolta, ja mummolla minä sen liinan tein ala-asteella silmukka silmukalta ja kerros kerrokselta. Koulussa en virkkaamaan oppinut, vaan mummon kanssa. Koulussa opetettiin, että koukkua täytyy pitää juuri tietyllä tavalla. Ei onnistunut. Mummo ei välittänyt, missä asennossa koukku oli ja miten pidin lankaa, ja niin homma alkoi sujua. Kiitos kaunis virkkuutaidostani kuuluu siis mummolle, joka kaksi vuotta sitten nukkui pois 94-vuotiaana.

Nostalginen lanka, nostalginen fiilis.. Niiden perusteella liitän liinani Virkkausringin kampanjaan..

Serkuntytön tossut

Sain taannoin napattua kuvan serkuntytölleni tekemistä töppösistä. Pikkutossuja on kiva tehdä, kun ne valmistuvat sutjakasti. Olen yhdet isotkin tossut tehnyt pari vuotta sitten pukinkonttiin, mutta pikkutossujen teko on hauskempaa =) Valmiita tossuja tuleekin ihasteltua moneen kertaan ennen luovutusta. Niissä vaan on aina jotain niin supersööttiä - pienissä tossuissa.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin uudesta työsuunnitelmasta, eli pitsiliinasta, joka tulisi hiirimatoksi. Malli löytyi kummitytön avustuksella ja suunnitelma on edennyt tärkkäämistä vaille valmiiksi liinaksi. Suunnittelin tärkkääväni liinan perunajauhoseoksella, johon löytyi ohjeita netin ihmeellisestä maailmasta. Tai sitten olen laiska ja tarkistan äidin varastoista, löytyykö suihketärkkiä... Vanhempien luokse pitää siis jälleen suuntamani, kun on tuo äitienpäiväkin tulossa. =) Kuka muuten keräisi äitille valkovuokkoja? Toivottavasti niitä jo metsästä löytyy.