Heijastinkukka

Näyttötyön puurtamisen lomassa tuli taasen surffailtua netissä. Tintin blogista bongasin ihania heijastinkukkia ja halusin kokeilla itsekin. Ostin heijastinlankaa viime syksyn käsityömessuilta, ja testasinkin lankaa jo tuolloin. Eikä siitä tullut mitään! Uteliaana sitten Tintiltä tiedustelinkin, että minkäkokoista koukkua hän mahdollisesti oli käyttänyt ja vastaukseksi sain 2 tai 2,5. Kokeilin koukkua kooltaan 2 ja tuommoinen siitä tuli.

Syksyllä käytin isompaa koukkua ja tuskailin rumaa sotkua. Eipä ollut silloin malttia kokeilla pienempää.. Tämmöisiä voisi tehdä joskus lisää, kun heijastinlankaa vielä on ja langanjämiä korillinen. Näitä olisi tosiaan kiva tehdä syksyksi, ja miksei näin kevääksikin. Ei tuolla ulkona vielä niin valoisaa ole, vaikka kesäaikaan siirryttiinkin. Ihanaa kuitenkin, että kevät kohisee pihalla pikku puroina täyttä päätä.

Neulahuovuttelua

Kävin eilen Trullien illassa askartelemassa ystäväni kanssa. Intouduin kokeilemaan neulahuovutusta ja huovutin kaksi munaa. Äärimmäisen terapeuttista touhua tökkiä neulaa villaan ja nähdä sen huopaantuvan. Jäin koukkuun, ja ostin itselleni neulan mukaan. =) Ties mitä tässä vielä saa tehtyä. Tosin tämän viikonlopun olen päättänyt pyhittää opiskelulle, jotta saan viimeisen näyttötyön pois päiväjärjestyksestä.

Siippani lähti torstaina Delhiin, josta hän lentää tänään Kathmanduun. Vietän siis aikaa kotona kaksin keväthuuman villiinnyttämän kissapojan kanssa. Tänä aamuna Mörkö oli kiltisti huolehtinut siitä, että varmasti ainakin yhden kukan mullat tulee vaihdettua. Ruukku kun oli kumollaan keittiön lattialla ikkunalaudalta pudotettuna. Että semmoista peliä. Mainostan tässä vielä avopuolison reissua sen verran, että hän toimii Skyclimbersin videoeditoijana. Skyclimbes-retkikunta kiipeää Mount Everestille tänä keväänä. Matkan etenemistä Everestin huipulle voi seurata nettisivuilta.

Mitä tuliaisiksi Kathmanduun?

Toinen patalappu alkaa valmistua. Huomasinpa vain puolivälissä ollessani, että uudesta lapusta tulee pienempi. Mielestäni kyllä laskin alun silmukat oikein.. Mutta ei kai se niin nuukaa ole, jos toinen onkin vähän pikkaraisempi. Viheriöivät patalaput tulevat olemaan osa tuliaispakettia Suomesta. Avoukkoni lähtee viikon kuluttua Nepaliin töihin pariksi kuukaudeksi, ja minun on tarkoitus liittyä seuraan kahdeksi viikoksi kesäkuussa. Tapaan silloin siippani ystävän perheen ja pähkäilen kovasti, mitä viedä tuliaisiksi. Nepalilaiset - kuten me kaikki- rakastavat tuliaisia ja olisi hauska viedä jotain supisuomalaista kivaa. Tähän mennessä mieleen ovat tulleet nuo patalaput ja Kettukarkit. Pienet Aaltomaljatkin kävi mielessä, mutta ne tyrmättiin täysin. Eivät kuulemma sopisi yhtään perheen tyyliin. Pää jyskää täysin tyhjää, mutta onneksi minulla on aikaa vielä pari kuukautta pohdiskella.

Vihreänkirjava patalappu

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun törmäsin eilen kaupassa Novitan Nalle kukkaketo kielo -lankaan. Olin aloittanut torstaina virkkaamaan jämälangoista patalappua ja tuskailin koko ajan lapun synkkyyttä. Kyseinen lappu on nyt purettu, sillä kielolanka pääsi käsittelyyn heti kotiin päästyämme. Iso kirjavanvihreä lappu valmistui koukulla kokoa 4. Kevättä rinnassa oli koko ajan lappua tehdessä vihreän värityksen ansiosta. Ja toki ulkona paistava aurinkokin auttoi asiaa. Olen samalla ohjeella virkannut aiemminkin lappusia, ja alkuperäinen ohje löytyy Kauneimmat käsityöt-lehdestä 6/2003. Sopivan värityksen ansiosta osallistun tälläkin Virkkaa vihreää-kampanjaan Virkkausringissä. =) Lankaa jäi vielä yllin kyllin, joten toisen lapun teko on suunnitteilla.

Virkattu kirjanmerkki

Tällaisen kirjanmerkin sain aikaiseksi, kun inspiraatio iski vierailtuani Silmun sivuilla. Alkuperäisen mallin ohje löytyy täältä. Koukkuna käytin numeroa 1,5 ja lanka on taas perinteinen virkkauslanka, jonka vyöte on kadonnut. :/ Jos intoudun tekemään näitä enempi, niin käytän ohuempaa koukkua ja lankaa, sillä tästä tuli aikasmoinen paksukainen. Oli kuitenkin hauska ja helppo malli kokeilla. Muistelen tehneeni samalla -joskin yksinkertaisemmalla- mallilla lakanapitsit ystäväpariskunnan häälahjalakanoihin. Niitä pitsejä virkkasinkin reilusti yli vuoden.. Ei enää lakanapitsien virkkuuta tälle tytsylle, paitsi ehkä pienemmässä mittakaavassa näin kirjanmerkkeinä. Mummolta perimäni pitsikirja on täynnä vaikka minkämoisia malleja, joita soveltaa samaan tarkoitukseen. Taidankin iltalukemisiksi selailla kyseistä kirjaa =) Tältä päivältä siis hyvää yötä.

Virkattu nilkkakoru

Tällä hetkellä ei ole mitään erityistä tekeillä, joten lisään tänne viime kesän ihastukseni: nilkkakorun, jonka toteutin isoäidin neliöistä. Virkkasin seitsemän neliötä, ompelin ne yhteen ja siistin reunat kiinteillä silmukoilla ja nirkoilla. Virkkasin napeille lenkit ja ompelin napit kiinni. Nopeasti valmista ja kivannäköinen lopputulos. Lankana on käytetty tavallista virkkauslankaa ja koukkuna taisi olla 1,00.

Lankatietoja

Famun kommentista innostuneena lisäilin tietoja teksteihin mallien sijainnista. Ison vihertävän liinan malli on tällä hetkellä vielä hukassa, mutta lisään sen kun hyppää silmille jostain arkistojen kätköistä. Vauvanpeittojen lankoina ja vihreässä laukussa olen pääasiassa käyttänyt seitsemää veljestä, mutta myös jämälankoja mummoltani perimästä lankavarastosta. Koetan jatkossa laittaa lanka- ja mallitiedot julkaisuihin, niin pääsevät muutkin kokeilemaan. =) Liinoissa on käytetty melko perusvirkkauslankoja, joita löytyy ihan tavallisista päivätavaramarketeista. Lankojen nimet ovat kadonneet vyötteiden mukana, joita olen aina ollut huono säilyttämään.

Mörkö-kissan peitto

Esittelenpäs tässä viime syksynä virkkaamani minipeiton. Alunperin oli tarkoitus tehdä isoäidin neliöistä (jälleen kerran) ystävälleni tossut tupaantuliaislahjaksi, mutta ystävälläni oli tossuja jo yllinkyllin.. Niinpä purkasin tossut ja virkkasin niistä Mörkölle peiton, jonka päällä hän kuvassa köllöttelee. Mörököllimme on tästä kuvasta jo kasvanut melkoisesti kokoa, joten saatan suurentaa peittoa joku päivä.

Tällä hetkellä minulla on tekemisen puutetta. En keksi, mitä tekisin seuraavaksi ja keskeneräiset työt eivät innosta laisinkaan. Ehkäpä pidänkin taukoa ja lepuutan kättä siihen saakka, kunnes inspiraatio taas iskee. Vihreä laukkuni oli tänään ensimmäistä kertaa liikenteessä ja tunsin hitusen ylpeyttä sitä kaupungilla kantaessani. Tykkään laukusta vallan mahdottomasti.

Vihreä laukku

Tänään valmistui vihreä laukkuni. Olen tulokseen tyytyväinen, sillä laukku on aivan minun "näköiseni". Virkkasin kahvoille lenkit, jotka ovat pyöreillä kangasnapeilla kiinni. Näin halusin varmistaa, että kahvat on helppo tarvittaessa siirtää vaikkapa toiseen laukkuun. Ties koska taas intoudun puuhailemaan uutta laukkua.. Yhden ihanan mallin olen ainakin jo löytänyt. Sama kuva on nyt lisätty myös Virkkausringin sivuille, kun osallistuin laukulla "Virkkaa vihreää" -kampanjaan.


Laukun sisustaksi päätyi vanha tyynyliina. Aikas retro, kuten kuvasta näkyy. =) Alunperin oli tarkoitus tehdä sisusta yksivärisestä vihreästä kankaasta, mutta onnenkantamoisen kautta käsiin sattui tuo tyynyliina. Pääsipä sitten uusiokäyttöön, ja on muuten huomattavasti pirtsakampi kuin se toinen, jota en loppujen lopuksi edes löytänyt äitini kangasvarastoista. Myönnän, että oma kangasvalikoimani on erittäin suppea, joten vanhempieni luona käydessä tulee varastoja tongittua jos johonkin tarkoitukseen. ;) Surruttelin kankaan ikivanhalla Singerillä ja totesin, että olisi todella aika viedä se huoltoon.. Sen verran kovaa meteliä konevanhus piti. Varmaan tulisi sitten enempi ommeltuakin, kun kone olisi kunnossa.